Astun sisälle Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemian tummasta sisäänkäynnistä Pietarissa Vasilinsaarella (ven. Vasiljevski ostrov). Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia kuulostaa venäjäksi “severo-zapadnaja akademija gosudarstvennoi slushby” juhlavalta, mutta en ymmärrä vielä keskustelujeni jälkeenkään akatemian merkittävyyttä riittävästi.

Akatemia on koulutuskeskus valtion ja kuntien työntekijöille. Tieteellistä työtänsä jatkavat laitoksella myös monet jatko-opiskelijat, jotka ovat jo suorittaneet yliopistoissa loppututkintonsa. Akatemia toimii kiinteässä yhteistyössä mm. Pietarin valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston kanssa.

Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia
Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia perustettiin Venäjän hallituksen päätöslauseella 16.12.1991. Vuoden 1995 presidentin asetuksella määriteltiin, että Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia on osa Venäjän presidentin administraatiota. Tosiasiassa Akatemian historia ulottuu kauas vuoteen 1918, jolloin Pietarissa avattiin ensimmäinen ”Työläisten ja talonpoikien yliopisto”, joka oli omistettu toveri Zinovjevin kunniaksi.

Juutalaisperheessä Ukrainassa syntynyt toveri Grigori Evseevits Zinovjev oli kansainvälisen kommunistisen liikkeen johtajia. Hän oli myös Leninin läheisimpiä avustajia. Hän toimitti Proletariaatti-lehteä. 16.12.1934 Zinovjev pidätettiin ja tuomittiin – yleisesti jälkikäteen katsottuna perättömin syin – vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. 24.8.1936 Zinovjev tuomittiin kuolemanrangaistukseen Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta läheisestä kanssakäymisestään Trotskin kanssa. Vuonna 1988 Zinovjevin kunnia palautettiin.

Jo paljon ennen Zinovjevin nimen tahraamista ja kuolemaa, 1921 tämä yliopisto sai nimekseen ”Kommunistinen yliopisto”. Vuonna 1989 jo aiemmin uudelleen organisoitu kommunistinen yliopisto lakkautettiin. Tilalle syntyi Poliittisten tieteiden instituutti. Luoteis-Venäjän akatemia syntyi Venäjän presidentti Boris N. Jeltsinin päätöksellä vuonna 1991.

Akatemian ensimmäinen johtaja oli professori Ernst Petrovits Teplov (1991–1993). Hän toimii tällä hetkellä sekä oikeustieteellisen tiedekunnan professorina että Oikeus ja turvallisuus –keskuksen johtajana. Vuosina 1993 – 2002 akatemiaa johti arvovaltainen historioitsija, kirjailija ja politiikan tutkija Vadim Vasilevits Tshubinskii-Nadezhdin. Vuosina 1943–1953 Tshubinskii-Nadezhdin palveli Neuvostoliiton armeijassa, minkä tähden hän on saanut useita valtiollisia huomattavia palkintoja ja arvomerkkejä. Tieteellisessä työssään hän harjoitti tutkimusta ja johti Leningradin yliopistossa tutkimusta maailman politiikasta ja kansainvälisistä suhteista. Vuonna 1992 hän siirtyi akatemian apulaisjohtajaksi ja elokuussa 1992 varsinaiseksi johtajaksi. Samaan aikaan hän johti Akatemiassa historian ja maailmanpolitiikan laitosta sekä ohjasi väitöskirjatöitä. Vadim V. Tshubinskii-Nadezhdin on julkaisut yli 150 tieteellistä selvitystä historian aiheista. Hän on saanut mm.

Vuoden mies Luoteis-Venäjällä kunnianosoituksen.
Vuodesta 2002 vuoteen 2004 akatemiaa johti professori, taloustieteitten tohtori Vladimir Aleksandrovits Shamakhov, joka on tehnyt myös huomattavan ammatillisen ja tutkimuksellisen työn tullin palveluksessa ja terrorismin vastaisen komission jäsenenä. Hän on ollut aktiivinen myös hengellisissä ja yhteiskunnallisissa toimissaan, mm. johtaen hengellis-isänmaallista nuorisoliikettä “Nuori Venäjä” (Rus molodaja). Shamakhov on akateemikkojäsen useissa venäläisissä ja kansainvälisissä akatemioissa. Vuonna 2004 hänet valittiin professoriksi Moskovassa toimivaan Turvallisuus-, puolustus- ja lakiasioiden akatemiaan. Tällä hetkellä Shamakhov toimii hallituksen varapuheenjohtajana OJSC JSCB “Svyaz”-pankissa.

Joulukuusta 2004 Akatemian rehtorina on toiminut Alexander Sergevits Gorshkov. Hän on pedagogisten tieteiden tohtori ja professori. Hän aloitti insinöörinä, valmistui vuonna 1974 erikoistuen radioviestintään. Vuonna 1984 hän väitteli tohtoriksi. Syyskuussa 1985 hänet valittiin kommunistisessa puolueessa keskeisiin tehtäviin. Hänen tehtäväkseen tuli mm. kehittää radio- ja televisiotoimintaa.

Yrityskriisien hallinta
Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemiassa toimiva Kriisinhallinnan ja talousjohtamisen laitos on perustettu 1998. Samana vuonna annettiin Venäjällä uusi laki konkursseista. Valtion anti-kriisipolitiikassa tuli keskeiseksi strategisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävien yritysten rakenneuudistus. Tässä tilanteessa vahvistui tarve kehittää teoriaa kriisinhallinnasta. Laitos on julkaissut useita tutkimuksia, joissa selvitetään mm. yrityksen talouden vakauden hallintaa, nettokäyttöpääomaa ja kassavirtaa. Laitosta johtaa filosofian tohtori, dosentti Aleksander Aleksandrovits Samodurov. Hän on erityisesti keskittynyt kriisinhallintaan, riskien hallintaan, innovaatioiden hallintaa ja taloudellisen edistyksen johtamiseen. Hienokäytöksinen A.A. Samodurov kertoi, että 20–21. huhtikuuta 2010 Akatemiassa järjestetään Toinen kansainvälinen konferenssi, jonka aiheena on ”Hallitus ja bisnes”. Laitoksen johtaja, dosentti Samodurov esitti kutsun ja kertoi kiinnostuksestaan kuulla mainitussa konferenssissa, miten Suomessa ja Ruotsissa keskisuuret yritykset ovat selvinneet kriisijohtamisesta talouslaman kurjistamassa tilanteessa. Hän on kirjoittanut äskettäin antikriisitoimintaan liittyvän tutkimuksen “restrukturizatsija kak effektivnoe crestvo” (uudelleenjärjestely tehokkaana keinona; 2008).

Samodurov kiinnittää tutkimuksessaan huomiota siihen, että Venäjän markkinatalouden kehitys on kiinteästi yhteydessä yleiseen sosiaalistaloudelliseen prosessiin. Venäjän taloudessa on kuitenkin useita tekijöitä, joiden tähden yrityselämän mahdollisuuksista jää paljon käyttämättä. Samodurov asettaa tästä syystä tehtäväksi tutkia kriisiyrityksiä, rauhoitusongelmia ja uudelleenjärjestelyjä. Analyyttisen työn tarkoituksena on luoda tehokkaat työvälineet antikriisitoimintaa varten. Samodurov kirjoittaa, että valtion talouden kehitys on luonnollisesti yhteydessä yrityselämän kehitykseen sekä korkeateknologisen ja tieteellisen potentiaalisen hyödyntämiseen. Ongelmana on, ettei potentiaalia saada tehokkaasti käyttöön.

Yritysten uudelleenjärjestelyissä pyritään tehostaa potentiaalin hyödyntämistä ja vähentää mahdollisia riskejä, mutta Samodurov huomauttaa uudelleenjärjestelyjen ensimmäiseksi riskiksi, ettei järjestelyissä ole päädytty oikeisiin menetelmiin. Ehkä menetelmien avulla saatu tulos on myös liian vähäinen eivätkä tulokset saavu toivotun nopeasti. Myös yrityksen johtamisessa saattaa olla merkittäviä puutteita uudelleenjärjestelyjen aikana. Resursseja ei käytetä tehokkaasti.

Motivaatio jää alhaiseksi muutokselle. Muutokset voivat synnyttää myös joitakin kielteisiä sosiaalisia seurauksia. Juridiset perusteet muutokselle eivät ole riittävät. Kriisiyritysten muutosjohtamista selvittävä Samodurov ei anna tutkimuksessaan mielikuvaa, jonka mukaan muutokseen voisi hypätä hätäisen keveästi, vaan pikemmin uudistaminen ja uudistuminen vaativat hyvää johtajuutta ja monipuolista arviointia.
Kirjansa esimerkkiyrityksenä Samodurov käyttää rajavastuuyhtiötä “Forforit”. Yritys aloitti 25.12.1963 lannoitteiden valmistuksen. 1990-luku oli yhtiön historian vaikein kausi. Lopulta tuotanto pysähtyi 1994 ja yritys meni konkurssiin vuonna 2000. Kesällä 2001 “Fosforit” tuli osaksi mineraali- ja kemikaalialan yritystä Eurochem, jolla on Venäjällä ja Euroopassa johtava asema lannoitteiden tuotannossa.

Tällä hetkellä “Fosforit” on tuotava yritys, joka on investointiohjelmansa avulla lisännyt laitoksen kapasiteettia, parantanut laitteiden suorituskykyä, nykyaikaistanut tuotantoa sekä kehittänyt sosiaalista hyvinvointia ja työilmapiiriä. Yritys on saanut arvostettuja kansainvälisiä ja kotimaisia palkintoja.
Tuotannosta vientiin lähtee 90%. Tärkeimmät kohteet ovat Saksa, Ranska, Belgia, Argentiina ja Puola.

Juha Molari