Iikka Korhonen on työskennellyt heinäkuusta 1995 Suomen Pankin siirtymälaitosten tutkimuslaitoksessa. Tutkimuspäällikkönä hän on toiminut 1.10.2009 lähtien. Maissa, joissa velan taso on korkea, hallitusten haasteet tarttua rohkeasti ja vastuullisesti finanssipolitiikan ongelmiin ovat ajankohtaisia, mutta Korhonen ei näe näitä ongelmia Suomessa, Ruotsissa tai Venäjällä:
“Onneksi Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä on ollut viimeiset 10 vuotta hyvinkin vastuullista ja kurinalaista finanssipolitiikkaa, käytännössä velkaa maksettu pois kuten Venäjällä ja osuus Bkt:stä painunut alas niin kuin Suomessa ja Ruotsissa. Väitöskirjani mallit eivät täällä niin ajankohtaisia kuin jossain korkean velkatason maassa”.

Korhonen väitteli Helsingin kauppakorkeakoulussa tohtoriksi 22.8.2008 väitöskirjallaan Essays on Commitment and Government Debt Structure, jossa hän selvitti valtiovelan rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä.

Kriisi osoitti politiikan oikeaksi
Korhonen kertoo, että näissä em. valtioissa poliitikot valitsivat 10 vuotta sitten vastuullisemman tien, Suomessa jo 90-luvun alku opetti, mitä tarkoittaa, jos tilanne riistäytyy pahasti käsistä.
Kudrin-Putin-finanssipolitiikka “on ollut viimeistä vuotta tai puoltatoista lukuun ottamatta hämmästyttävän tiukkaa ja kurinalaista, suurin osa öljytuloista on rahastoitu, maksettiin vanhat velat pois ja sitten rahastoitiin stabilisaatiorahastoon, joka jaettiin kahtia. Jälkikäteen monet ovatkin Venäjällä sitä mieltä, että kriisi on osoittanut tämän politiikan oikeaksi. Tällä tavalla voitiin ’varautua’ tällaiseen vaikka silloin ei voitu tietenkään kuvitella että näin pahasti kävisi eikä kukaan ennustanut nykytilannetta” (Korhonen 23.2.2010).

Venäjällä on perinteisesti palkasta ollut iso osa erilaisia lisiä ja bonuksia, joita on ollut helppo leikata laskusuhdanteessa. Tämän eräs syy siihen, että työttömyys nousi lopulta aika vähän Venäjällä.

Korhonen kertoo, että Venäjällä on jonkin verran otettu elvyttäviä toimia käyttöön, “mutta suunnitelmat ja ilmoitukset ovat olleet suurempia kuin rahaa on sitten käytetty; kyllä sielläkin on merkittävästi valtiotalouden alijäämä kasvanut, vuonna 2009 syntyi iso alijäämä ja myös vuonna 2010 tulee suhteellisen iso alijäämä. Siinä mielessä Venäjällä on perinteistä keynesiläistä politiikkaa”.

”Venäjän finanssipolitiikka on mielestäni kestävällä pohjalla, en näe mitään ongelmaa siinä mielessä. Eläkejärjestelmä on jossakin määrin ongelmallinen, koska rahastointia on ollut vähän ja varsinkin kun eläkkeitä nostettiin paljon”.

Korhosen mukaan eläkkeiden nosto saattoi olla perusteltua sosiaalisista syistä. Tilanne vaatisi, että eläkerahastoon aletaan kasata rahaa. Kansallisen hyvinvoinnin rahastoa ajateltiin jossakin vaiheessa käytettävän kyseiseen tarkoitukseen.

Nimellinen ja reaalinen valuuttakurssi
Korhonen kuvaa, miten ruplan nimellinen valuuttakurssi on kyllä heikentynyt, mutta samanaikaisesti inflaatio on ollut ja on edelleen korkeampi kuin Suomessa tai euroalueella. Hän huomauttaa, että nimellinen valuuttakurssi on epätäydellinen mittari. “Jos katsoo reaalisen valuuttakurssin melkein mitä tahansa mittareita, niin näkee, että rupla on miltei yhtä vahva kuin ennen kriisiä syksyllä 2008”. Tämä tarkoittaa käytännössä, että se kilpailuetu, joka tuli ruplan devalvoitumisesta venäläisille tuottajille, on suurin piirtein nyt syöty. Ruplan nimellisen valuuttakurssin muutos euroon nähden ei ole suinkaan suomalaisen viejän varsinainen ongelma, vaan ongelmana on kysynnän lopahtaminen Venäjällä. “Autojen, rakennustarvikkeiden ja monien investointihyödykkeiden kysyntä on nyt pikkuhiljaa heräämässä” (Korhonen 23.2.2010).

Korhonen tietää hyvin laman kovat vaikutukset suomalaisiin yrityksiin. “Venäjä on ollut tärkeä kauppakumppani, vaikka viralliset tulliluvut jonkin verran liioittelevat Venäjän tärkeyttä suomalaisen tuotteen kannalta; ainakin pari prosenttiyksikköä Venäjän osalla on sellaisia tuotteita, jotka ovat kauttavientiä Suomesta, Suomeen jäävä raha on pienempi. Mutta monelle pienelle suomalaiselle yrittäjälle Pietari ja Luoteis-Venäjä ovat ensimmäiset ulkomaanmarkkinat ehkä Ruotsin ja Viron kanssa, jonne harjoitetaan vientiä. Viennin romahtaminen 50% on iskenyt moniin yrityksiin lujaa”.

Samanlaiset ongelmat Suomessa ja Ruotsissa
Vuonna 2009 kruunu heikkeni ja monet sahateollisuuden piiristä valittivat, että Ruotsi saa kilpailuetua. Korhonen muistuttaa, että kruunu on vahvistunut todella paljon euroon nähden ja nyt asetelma on kääntynyt toisin päin.

”Jos katsoo vähänkään pitemmällä aikavälillä, niin itse asiassa Suomen ja Ruotsin taloudet ovat käyttäytyneet tässä kriisissä hämmästyttävän samalla tavalla, vaikka valuutta on eri ja järjestelmä on eri. Molemmissa vienti romahti yli 30%. Kun kysyntä hävisi alta, ei edes kruunun devalvoituminen auttanut. Molemmissa valtioissa oli ongelmia saada yrityksille rahoitusta. On jännää, miten kokemukset ovat samanlaisia Pohjanlahden molemmilla puolilla”.

Venäjä kiinteästi maailmantaloudessa
Maailmantalouden suhdanteet vaikuttavat voimakkaasti Venäjän talouteen, koska yli 60% Venäjän viennistä on energiaa. Jos Venäjän federaation budjettitasolla puolet veroista tulee öljystä ja maakaasusta, niin kysynnän ja hintojen lasku näkyy suoraan valtion verotuloissa. Tutkimuspäällikkö kuvailee, miten kiinteästi Venäjä yhteydessä maailmantalouteen. Yli puolet ulkomaankaupasta käydään EU:n kanssa. EU ja Venäjä on kiinteästi yhteydessä keskenään. Ulkomaankaupassa Yhdysvaltojen osuus on pieni, mutta rahoitusmarkkinoilla Yhdysvallat on edelleen tärkein toimija maailmassa. Kiinan painoarvo nousee koko ajan, varsinkin kun katsoo Venäjän tuontia: tietokoneet, jääkaapit jne. tulevat enemmässä määrin Kiinasta.

”Periaatteessa yksi selitys sille, miksi inflaatio on ollut viimeiset 10 vuotta maailmanlaajuisesti niin alhainen on ollut se, että kiinalaisten tuotteiden matalat hinnat ovat painaneet inflaatiota alas, kyllä se sama saattaa periaatteessa toteutua Venäjälläkin”.
Korhonen viittaa siihen, että kiinalaiset yritykset ovat voineet tehostaa toimintaansa, oppineet lisää ja maaseudulta tulee lisää työntekijöitä. “Kiinassa on iso varanto ihmisiä, jotka elävät hyvin köyhissä oloissa maatalouden varassa ja ovat valmiit muuttamaan kaupunkiin ja työskentelemään hyvin halvalla, varantoa riittää ja pystyy tuottamaan halvalla, vaikka palkat ovat nousseet kaupungeissa”. Kiinalaisella tuotannolla on varmasti jonkinlainen vaikutus Venäjän valtioonkin.

Hallituksen kyky vaikuttaa?
Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuspäällikön mukaan Suomessa tehtiin puolitoista vuotta sitten päätöksiä, joilla on ollut oikeasti vaikutusta. Tällöin rahoitusta varten esimerkiksi Finnveralle annettiin enemmän rajaa ja lainavaltuuksia luotottaa erilaisia yrityksiä. “Siinä tilanteessa kun pankeista oli vaikea saada rahaa, ratkaisu auttoi monia yrityksiä eivätkä konkurssiluvut tulleet pahemmiksi. Myös tieto mahdollisuuden olemassaolosta näytti rauhoittavan monia. Totta kai konkurssiluvut ovat kasvaneet, mutta eivät niin paljon kuin olisi voitu pelätä”.

Suomessa on elvytetty aika paljon. Valtiotalouden ja kuntatalouden alijäämä tulee olemaan vuodelle 2009 iso. Samoin vuonna 2010 alijäämää syntyy. Korhosen mukaan käytännössä on tehty se, mitä voi voinut tehdä. “Kaikki alat ovat jonkinlaisessa vaikeudessa, että on vaikea päättää, mitä alaa alettaisiin tukea. Ruotsin hallitus päätti sen kovan ratkaisun, ettei Saabia hirveästi tuettu, vaikka takasi Euroopan investointipankin lainan loppujen lopuksi. Varsinkin autoteollisuudessa on päivänselvästi maailmanlaajuisesti ylikapasiteettia. Ilmeisesti Saabin ja ehkä Volvonkin ja joidenkin amerikkalaisten firmojen kapasiteettia vedetään alas, riittääkö se, en tiedä”.

Korhonen arvioi, että Venäjällä AvtoVAZin tukeminen saattaa olla “hyvän rahan heittämistä huonon perään”: ”Pelkään pahoin, ettei siitä tule koskaan aidosti kilpailukykyinen. Kysyntä jatkaa yhä laskuaan. Pelkään, että uudet Ladat eivät ole samalla tasolla kuin uudet Toyotat. Venäjällä valmistetulle Chevroletille riittää sitä vastoin kysyntää”.

Suomessa viranomaistoiminta tehokasta
Iikka Korhonen otaksui 2.2.2010 esitelmässään Venäjän ja Suomen talouksien keskinäisestä riippuvuudesta, että todelliset kustannukset työttömyydestä säilyvät pitkään. Hän totesi tällöin, että edellisen laman vaikutukset, ml. nuorten syrjäytymiset, antavat huonon ennusteen vuosikymmeneksi. Venäjällä ongelmia lisää edelleen se, että ison työnantajan mennessä nurin muuttaminen huonon alueellisen liikkuvuuden ja toimimattomien vuokramarkkinoiden tähden on heikkoa.

Korhonen arvioi myös, että Putinin ensimmäisellä kaudella tehtiin tärkeitä uudistuksia byrokratian vähentämiseksi, mutta byrokratia on tämän jälkeen hiipinyt takaisin. Tutkimuspäällikkö kertoo haastattelussaan 23.2.2010, että Suomessa byrokratia on kuitenkin suhteellisen vaatimatonta, julkinen valvonta toimii tehokkaasti ja ennustettavasti. ”Suomi on monella mittarilla joustava maa”. Suomessa byrokratia on suhteellisen vaatimatonta, julkinen valvonta toimii tehokkaasti ja ennustettavasti, Suomi on monella mittarilla joustava maa.

Korhonen viittaa haastattelussa Maailmanpankin selvitykseen Doing business, jossa monilla eri mittareilla on nähtävissä, että Suomi menestyy kansainvälisessä vertailussa hyvin. Tuorein selvitys 2010 paljastaa, että yritystoiminnan helppoudessa Suomen sijoitus oli vuonna 2009 14. ja vuonna 2010 16., kun vertailtavia valtioita oli 183. Venäjän sijoitus oli 118. vuonna 2009 ja 120. vuonna 2010. Mainittu uudehko raportti osoittaa, että Suomessa negatiivista tulosta lisäsi erityisesti verotuksen kuorma. Yrittämisen aloittaminen oli huomattavan helppoa ja asioiden käsittely huomattavan nopeaa. Esimerkiksi rakennusluvan käsittely vei Suomessa keskimäärin 38 päivää, mutta Venäjällä 704 päivää.

Innovaatioista kasvua?
Iikka Korhonen muistuttaa, että Suomi vie investointitavaroita. “Kun maailman talous aloittaa kasvun, sitten Suomen kasvu vilkastuu. Mitkä ovat vahvoja aloja 5 vuoden kulutta, on kuitenkin vaikea ennustaa. Ei voida jättäytyä sen toiveen varaan, että löytyisi uusi Nokia”.
Korhonen on havainnut esimerkiksi Venäjällä kansainvälisissä tapaamisissa, miten suomalainen innovointijärjestelmä on ollut kiinnostuksen kohteena. Hänen mukaansa on kuitenkin vaikea ratkaista, mikä on syy ja seuraus.
“Oliko ehkä ensin, että puitteet ovat kunnossa. Taloushistorian näkökulmasta julkisen sektorin on vaikea merkittävästi ohjata tai tietää kuluttajan halua etukäteen. Tästä syystä piilaakson rakentamisesta Moskovan lähelle saadut tulokset saattavat olla myös pettymyksiä”.
Korhonen kertoo, että lääketeollisuudessakin suurin osa kehitystyöstä ei kaupallistu, ehkä yli 95% kehitystoiminnasta keskeytetään ennen kaupallistumista. “Mikä voi olla tällöin valtion rooli, luoda puitteet ja antaa riskirahoitusta? Ei ole viisasten kiveä!”

Korhonen ei näe sinänsä epätoivoisena hyvinvointivaltion kehitykselle, jos talous perustuu merkittävästi raaka-aineisiin. “Australian talous perustuu pitkälti raaka-aineisin, noin 30% viennistä on mutta silti Australia on pystynyt korkeaan elintasoon”.


Juha Molari

(Sivu 4)