Olli-Matti Mikkola, Katia Bloigu ja Päivi Karhunen selvittivät tutkimuksessaan Venäjä-osaamisen luonne ja merkitys kansainvälisissä suomalaisyrityksissä (Helsingin kauppakorkeakoulu, CEMAT, W-460/2009) rekrytoinnin perusteita ja mysteereitä, kun suomalaisyritykset palkkaavat Venäjä-osaajia.

Kauppakorkeakoulun tutkijat tekijät internet-kyselyn marras-joulukuussa 2007. Kyselyä täydennettiin kolmella teemahaastattelulla. Kyselyyn vastasi 60 suomalaisyritystä, joilla oli Venäjä-toimintoja. Yli puolella yrityksistä ei ollut lainkaan venäläisiä palkkalistoillaan. Toisaalla suomalaisia oli korostetun vähän töissä yrityksen palveluksessa, mikäli toiminta tapahtui Venäjällä: yksikään yritys ei ilmoittanut työllistävänsä yli kymmentä suomalaista työntekijää Venäjällä ja 36% yrityksistä ilmoitti, ettei heillä ole Venäjällä yhtään suomalaista työntekijää. Venäjällä toimivan yrityksen pääjohtaja oli usein suomalainen (60%), mutta muut avaintehtävät olivat venäläisten johdossa. 41% koki venäjänkielen taidon puutteet ongelmiksi Venäjä-liiketoiminnassa. Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin tullaus, logistiikka, byrokratia, korruptio ja henkilöstökysymykset. Venäjän-yksiköiden työntekijöistä 96% ja Suomesta käsin kauppaa käyvistä yrityksistä 91% oli sitä mieltä, että Venäjällä on henkilösuhteilla suurempi merkitys kuin Suomessa.
Vuorovaikutuksessa venäjä-englanti on hyvin yleinen yhdistelmä, vaikka venäläisellä osapuolella oli merkittäviä puutteita englannin kielen taidoissa.

Ongelmallisimpia olivat puhelinkeskustelut. Periaatteessa tulkki voisi auttaa monessa pulmassa, mutta ei aina: kolme neljästä vastaajasta ilmoitti tulkin käytön aiheuttavan joitakin ongelmia. Yli 70% kertoi kokeneensa usein tai joskus ongelmia tulkin käytössä: ammattitaito vaihtelee, väärinymmärryksiä esiintyy.
Englannin rooli määriteltiin useimmiten lähinnä “tukikieleksi” venäjän ja suomen ohessa sekä tulkkauksen rinnalla. Yhtä hyvin valtaosa (56–58%) ilmoitti, ettei suomen kieltä käytetä Venäjän kaupassa ja toiminnoissa, kun toinen osapuoli on venäläinen. Toisaalla tulos kertoo myös sen, että varsin moni venäläinen, joka on opiskellut suomen kieltä, on löytänyt töitä kaupassa ja toiminnoissa. Myös inkeriläiset, jotka osaavat suomea ja venäjää, ovat voineet työllistyä näihin tehtäviin. Venäjän ja englannin käyttö ovat lisääntyneet liiketoiminnassa vuosien aikana.

Haastateltavat määrittivät Venäjä-osaamisen kielitaidoksi, toimintaympäristön hallinnaksi ja liiketoiminnan operatiiviseksi osaamiseksi. Aiemmin Venäjän kauppaan tultiin kielitaidon perusteella, mutta nykyään yhä enemmän kaupallisen tai teknillisen koulutuksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan Venäjä-kaupassa tarvittaisiin erityisesti kaupallisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Yritykset palkkaavat pikemmin kielitaidottoman erityisosaajan kuin hakijan, jolla ei ole venäjän taitojen lisäksi kaupallista tai teknillistä erityisosaamista. Suomalaisia humanisteja työskentelee kuitenkin Venäjä-kaupan parissa joka kolmannessa yrityksessä. Teknisiä osaajia tarvittaisiin 75% yrityksiä, mutta heitä työskentelee vain noin puolessa yrityksiä.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan teettämä raportti “Venäläinen kapitalismi ja Suomi” (2008) määritteli Venäjä-osaamisen kyvyksi ymmärtää ja ennakoida Venäjän kehitystä ja sen merkitystä Suomelle. Keskeisintä on halu toimia Venäjän kanssa. Kielitaito ei korvaa halua. Mikkola, Bloigu ja Karhunen tekevät omat johtopäätöksensä, että mainittu raportti tarkoittaisi substanssiosaajia pikemmin kuin Venäjän yleisosaajia. Vuonna 2006 venäjää ilmoitti osaavansa 6% suomalaisista, kun ranskaakin osasi 10% suomalaisista. Venäjän kielen osaaminen on pysynyt Suomessa suhteellisen muuttumattomana vuosiin 1995 ja 2000 verrattuna. Kielitaidon ja maantiedon puutteet eivät ole kuitenkaan keskeisimmät ongelmat suomalaisyritysten Venäjä-toiminnoissa, vaikka valtaosa (52%) katsoo venäjän kielen osaamisen korostuneen Venäjä-kaupassa pikemmin kuin vähentyneen (4%). Venäläisistä yritysjohtajista vain kolmannes osaa jotain vierasta kieltä.

Itse rekrytointitilanteessa venäjän kielen taito nousi tärkeimmäksi valintaperusteeksi, kun arvioidaan vaihtoehdon “erittäin tärkeä” yleisyyttä (61%). Tutkijat päättivät selvityksensä mielenkiintoiseen saarnaan. He kirjoittavat puhuttelevasti: “Vaikuttaa siis siltä, että yritykset tavoittelevat ґkuuta taivaaltaґ rekrytoidessaan suomalaisia Venäjä-liiketoimintaan etsimällä moniosaajia, joilla on vahvan liiketoiminta- ja teknisen osaamisen ja aiemman Venäjän kaupan kokemuksen lisäksi sujuvan venäjän kielen taito. Johtuen venäjän kielen opiskelun vähäisyydestä Suomessa, tämän kaltaisia osaajia on suhteellisen vähän” (2009: 52).
Kesällä 2009 Komsomolskaja pravda ja parikymmentä muuta venäläistä sanomalehteä kertoivat näyttävästi allekirjoittaneen halusta työskennellä mahdollisesti Venäjällä, mutta liiketoimintaa palveleva AMK-tutkinto, Venäjä-opinnot, IT-opinnot ja tohtorin tutkinto toivat ainoastaan yhden kutsun, ja senkin luonne olisi ollut lähinnä kirkollinen hyväntekeväisyys venäläisessä järjestössä! Useampi kaupallisen korkeakoulututkinnon suorittanut venäjän kieltä opiskellut tuttu on myös kertonut, että kuu on taivaalla aivan liian korkealla, kun Venäjän ja venäjän opintojen avulla he ovat etsineet työpaikkaa. Helsingin kauppakorkeakoulun ja CEMAT:in tutkijoiden happamassa loppupäätelmässä voi olla hyvinkin perää.


Juha Molari